Joulunodotusta ja kuulumisia

Edellisestä kirjoituksesta on taas päässy vierähtämään aikaa, joten päivitetääs kuulumiset. Pojat voi mainiosti, Tahvo tosin nukkuu hieman enemmän kuin aiemmin. Tai siltä se ainakin tuntuu. Se on tosin myös vaihtanut torkkupaikkansa näkyvämmälle paikalle kiipeilytelineen ylimmälle tasolle, joten voi olla että olen vain kiinnittänyt enemmän asiaan huomiota. Ja toisaalta onhan talvitulossa ja kenties Tahvon elimistökin on mennyt hieman talvivaihteelle. Tahvo on tykästynyt myös nojatuolin selkänojan päällä patsastelusta. Parvekkeelle en ole poikia enää päästänyt, kun on jo niin kylmä ulkona. Äitini oli tosin käymässä viime viikonloppuna ja kävi poikien kanssa myös parvekkeella. Pojat oli oikeastaan unohtaneet koko parvekkeen, mutta vinkuvat nyt taas sinne, kun pääsivät ulkoilman makuun.




Äitini askarteli täällä käydessään hieman joulukortteja ja tietysti pojat ottivat osaa askarteluun pitäen mm. huolta siitä, että tärkeät kartongit ym. paperit eivät lennä tuulen mukana ja asettuivat makaamaan niiden päälle. Myös erilaiset narut ja langanpätkät piti tietysti tarkastaa. Sama meno jatkui kun tänään paketoin joululahjoja.

Tämän päivän urakkana oli saada aikaan jouluisa kuva pojista joulukortteja varten. Voin vain sanoa, että ymmärrän nyt täysin sen, miksi elokuva-alalla sanotaan, että ei pitäisi koskaan työskennellä lasten tai eläinten kanssa. Pelksätään valaistus teki hommasta vaikeaa ja kun sen sain kuntoon oli jompi kumpi pojista aina liikkeessä ja poistumassa kuvasta. Ohessa muutama otos kuvaussessiosta.
oli muuten jättänyt tiistaina lähtiessään pojille kaksi komeaa pakettia

Tikru rentona.

Marraskuussa tuli kolme vuotta täyteen edellisen kissani kuolemasta. Tikruhan eli luonani alle vuoden, vaikka ikää sillä oli kuollessaan jo yli 16 vuotta. Tajusin tässä yhtenä päivänä, että Tahvo ja Eemeli on olleet luonani nyt jo pidempään kuin Tikru oli. Sekä Tikru että T&E tulivat tammikuun loppupuolella ja Tikru tosiaan eli vain marraskuuhun. Tässä Tikrun muistoksi pari kuvaa siitäkin.

Tikrun kanssa ajatusten vaihtoa.

Tikrun suuri päivä. Sisälle lentänyttä talitinttiä jahdattiin oikeen urakalla. Kun sain päästettyä lintu-polon ulos, oli Tikrun naamalla sellanen ilme, ettei pettymyksestä ollut kahta sanaa.

Kaikille Tahvon ja Eemelin ym. kissojen kavereille ja tietysti kissoillekin oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

ps. Pahoittelut jos blogin asettelu on outo ja huono. Tää bloggerin systeemi on aika surkee, ainakin mitä tulee kuvien lisäämiseen tekstiin.

Kesän kuulumiset

Kesä alkaa olla ohi, mutta onneksi säät vielä sallivat (varmaan melko pitkäänkin) poikien parvekeulkoilun. Olin pitkin kevättä ja kesää suunnitellut parvekkeelle melkoista verkkorakennelmaa, joka mahdollistaisi Tahvon ja Eemelin ulkoiluhetket parvekkeella. Oli sen verran monimutkaiset suunnitelmat, että valmista ei tahtonut tulla, joten ollessaan vajaan viikon poikia hoitamassa lomani aikana äitini tarttui toimeen ja väsäsi parvekkeelle huomattavasti kevyemmän ratkaisun aitaverkosta. Nyt on pojat saaneet kulkea vapaasti parvekkeelle. Tahvp tosin piti pariin kertaan hakea pihan puolelta, kun ei alkuun tajuttu peittää parvekkeen kulmissa olevia aukkoja (kyseessä on siis ensimmäisen kerroksen parveke, jonka lattian ja maan välissä on vain parikymmenttä senttiä rakoa). Ensin peitettiin isompi reikä ja ajateltiin, että ei se tuosta pienemmästä mahdu menemään ja kohta sitten peitettiin se pienempikin reikä, kun kyllä vaan mahtu siitäkin. Kauas se ei päässyt karkaamaan, vaan kyyhötti pelokkaana parvekkeen alla ja toisella kertaa tuli jopa reiän kautta takaisin ennen kuin ehdin pihalle sitä noutamaan. Nyt pääsevät lähes päivittäin ulkoilemaan. Kova olisi hinku päästä parveketta pidemmällekin, vaikka selvästi aiemmat kokemukset on osottanu, että pupu menee aika äkkiä pöksyyn. Kovasti naukuvat ja katselevat kaihoisasti parvekkeen kaidetta.

Ruoka maistuu pojille nykyään vähän turhankin hyvin. Ovat molemmat vähän lihonneet siitä, kun alkuvuodesta luokseni tulivat. Ihan sutjakassa kunnossa ovat edelleen, mutta pitänee talven lähestyessä kiinnittää huomiota asiaan, kun aktiivisuus ehkä vähän vielä pienenee ja kilot näin muodoin kertyvät helpommin (niin kuin isukillekin).

Ulkoilun lisäksi kesä on tuonut muitakin harrastuksia. Ajoittain jopa jokailtaiseksi yltynyt ötökkäjahti on antanut tavaroille kyytiä vaikka saalis onkin jäänyt vähäiseksi. Siinä ei paljoa pöydillä olevista tavaroista, digibokseista ym. välitetä, kun kärpäsen tai muun pörriäisen perään syöksytään. Saalis on tosiaan jäänyt melko vähäiseksi. Eemelillä erityisesti on ollut tähtäysongelmia. Eemelillä ilmeisesti on toisessa silmässä vähän näköongelmia (ilm. kaihi) ja ajattelin, että lienee tuo stereonäkö vähän heikentynyt. Eemeli tosin on saanut suurimman saaliin, tosin allekirjoittaneen avustuksella. Eräänä iltana hermostuin keittiössä räpistelleeseen vaaksiaiseen (se on se sellainen hyttysen näköinen, mutta monin kerroin suurempi ötökkä, joka ei pistä) ja huitaisin sitä lehdellä, jolloin se putosi lattialle suoraan Eemelin eteen ja niin lähietäisyydeltä saalis oli varma.

Kesä ja kärpäset...

Eemeli ottaa rennosti omalla "oksallaan".

Tässä ehti vierähtää melkoinen tovi edellisestä kirjoituksesta. Loppukevät oli kiireinen ja toisaalta Tahvon ja Eemelin elämä soljui eteenpäin ilman ihmeempiä sattumuksia. Molemmat voivat oikein hyvin ja sopivan paksusti. Loppukevään ja alkukesän suurin mullistus poikien elämässä oli toukokuun lopulla, kun molemmat pääsivät ulkoilemaan valjaissa. Äitini Leila tuli Lappeenrannasta kylään ja päätimme laittaa pojat valjaisiin ja mennä läheiseen puistikkoon katsomaan, mitä kissit tuumaisivat tuoreesta nurmikosta tassujen alla. Valjaiden pukeminen niihin tottumattomille oli hieman hankalaa, mutta yllättävän kiltisti molemmat antoivat ne pukea. Näyttivät toki olemuksellaan, että vähän vaivautunut olo niistä tuli.

Tukea ja turvaa "mummin" sylissä.

Nappasimme kissat syliin, sillä molemmat tuntuivat hetkessä unohtaneen kävelytaitonsa, ja kannoimme heidät puistoon. Hännät koipien välissä ne yrittivät sisäistää tapahtunutta ja hakivat turvaa toisistaan ja minusta ja äidistäni. Tahvo suorastaan hinkui päästä äitini syliin. Yllättäen kissoista nuorempi eli Tahvo rohkaistui ensin tutkiskelemaan ympäristöään. Puiston läpi virtaava oja tuntui erityisesti kiinnostavan. Lähistöllä ääntelevät linnut taas näyttivät enemmänkin pelottavan, kuin kiinnostavan. Hauskaa sinällään, kun miettii kuinka polleana molemmat aina ikkunasta katselevat lintuja naamallaan ilme, josta voisi kuvitella heidän nappaavan vaikka merikotkan suuhunsa, jos vain tilaisuus tulisi.

Hiljalleen alkoi Eemelikin lämmetä ulkoilun ihanuudelle ja tutkiskella nurmikkoa ja läheisiä pensaita kasvavalla kiinnostuksella. Ulkoilu sai kuitenkin yllättävän ja hiukan ikävän lopun, kun Eemelillä ilmeisesti pamahti jokin stressitaso täyteen ja se alkoi yhtäkkiä sähistä Tahvolle hampaat irvessä, kun Tahvo tuli sitä nuuhkimaan. Kissaparka li varmaankin saanut liikaa uusia ärsykkeitä yhdelle kertaa ja reagoi näin stressaavaan tilanteeseen. Äitini nappasi Tahvon kainaloon ja minä jäin Eemelin kanssa rauhoittumaan ulos ja kannoin hänet hetken päästä kotiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja Eemelikin oli loppuillan ihan oma itsensä. Molemmat olivat tosin poikkeuksellisen väsähtäneitä kokemuksen jälkeen.

Tahvo, meidän perheen joogi, näyttää taitojaan.

Kissain maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Nyt kun yhteiseloa Tahvon ja Eemelin kanssa on takana kolmisen kuukautta (Ei muuten uskoisi, että vasta niin vähän. Tuntuu kuin ne olis aina asuneet luonani), on aika listata poikien omituisimmat tavat.

1. Tahvo ja muovipussit. Jos keittiön pöydälle jää leipäpussi tai esim. kauppakassi on vielä purkamatta keittiön lattialla, ilmaantuu Tahvo usein paikalle ja alkaa nuoleskella muovipussia. Olen kuullut samasta käyttäytymisestä jollain muullakin kissalla. Pussista tuskin kauheasti mitään haitallista irtoaa, mutta pyrin laittamaan pussit Tahvolta piiloon.

2. Eemeli ja suihku. Kun menen suihkuun tulee Eemeli lähes aina istuskelemaan vessanpöntön kannelle. Kun sammutan suihkun ja alan kuivaamaan itseäni, hyppää Eemeli märälle lattialle ja alkaa lipittää vettä lattialta (vaikka sillä on siis raikasta vettä keittiössä koko ajan saatavilla). Joskus, mm. tänään, se myös kellahtaa kyljelleen lattiakaivon päälle ja kiehnää itseään siinä (SIIS MÄRÄLLÄ LATTIALLA?!?).

3. Tahvo & Eemeli ja porkkanapussi. Ostan silloin tällöin naposteltavaksi valmiiksi kuorittuja pikkuporkkanoita. Muutamaan kertaan olen heittänyt pussin sängyn päälle aikeissa mennä löhöilemään ja katsomaan telkkaria porkkanoita napostellen. Eipä aikaakaan, kun pojat ovat hypänneet sängylle ja kieriskelevät aivan ekstaasissa porkkanapussin päällä, melkein kuin se sisältäisi kissanminttua. Millään muilla tuotteilla näin ei ole käynyt.

4. Tahvo ja ruokakuppi. Kun laitan pojille kosteaa ruokaa, laitan sen usein kaksiosaiseen kuppiin, josta molemmat saavat syötyä. Tahvo on aina ensimmäisenä kupilla ja aloittaa syömään. Kun Eemeli tulee paikalle ja on aloittamassa ruokailua, tunkee Tahvo päänsä kupin toiseen osaan ja alkaa syödä siitä. Tahvo-hyvä, SE ON SAMAA RUOKAA KUIN SIINÄ TOISESSA KUPISSA!

5. Tahvo ja veljen peseminen. Tahvo on ajoittain kovin innokas pesemään veljeään, Eemeli ei niin innokas, mutta joskus sekin tekee vastapalveluksen. Tässä ei ehkä mitään ihmeellistä, mutta…Mikä ihme saa kissan havahtumaan keskellä yötä täydestä unesta ja aloittamaan veljen turkin pesemisen? En tajua.

Tässä muutamia omituisuuksia. Varmasti muita tulee vielä ilmi vuosien varrella.

.

Kevättä ilmassa

Hetkeen ei ole blogiin tullut kirjoiteltua. Toisaalta siksi, että on ollut kiirettä ja toisaalta poikien suhteen ei ole ollut mitään erityistä, vaan arki on rullannut omalla painollaan.

Viime aikoina on vilske parvekkeen ovella lisääntynyt ja äänenpainoista on ehkä pääteltävissä että kevät on koittanut. Sen verran painokkaita vaatimuksia ulospääsystä on molemmilta tullut. Tahvokin on rohkaistunut tulemaan ulkoilemaan ja on itse asiassa viime kertoina aiheuttanut enemmän toimenpiteitä parvekkeella. Se kun on alkanut hinkuamaan kaiteelle, jopa veljeään enemmän. Onneksi se tottelee hyvin hätistelyä eikä toistaiseksi ole vielä kaiteelle asti päässyt. Itselläni on kovasti suunnittelu päällä sen suhteen, että saisin kesäksi parvekkeen suojattua verkolla tms. Hankalaksi tilanteen tekee se, että parvekkeella on kolme seinustaa avoimena ja se on muutenkin aika iso. Ja toisaalta koko parvekkeen peittäminen verkolla ei oikein houkuttelisi. Toisaalta muulla tapaa parveketta ei taida täysin kissaturvalliseksi saada. Lasitus olisi tietysti ihanteellinen ratkaisu, mutta siihen ei vuokranantajani Helsingin kaupunki ole suostunut. Ja kun vuokrasopimukseni on tällä hetkellä määräaikainen, ei oikein omaakaan rahaa haluaisi lasituksenn laittaa.

Kuva: Ville Kivimäki.

Tahvo ja Eemeli saivat uuden lapsikaverin jokin aika sitten, kun veljeni oli poikansa kanssa kylässä. Veikko-poika (kohta 4-v.) tykästyi kovasti poikiin ja taisivat pojatkin tykätä Veikosta, hän kun osasi niin mallikkaasti heitä silittää. Ja taisivat ottaa osaa Veikon leikkeihinkin. Ainakin eräässä vaiheessa Veikko ajeli leikkiautoilla matolla ja toinen kissoista istui keskellä mattoa tarkasti seuraamassa. Vielä ei ihan oppinut Veikko veljeksiä erottamaan toisistaan, vaan kyseli moneen kertaan "Kumpi kisu tämä on?". Tahvo ja Eemeli on molemmat onneksi rauhallisia ja sopivat siksi saman katon alle lapsen kanssa. Toivottavasti kesällä pojat tapaavat Veikon pikkusiskon Eevankin.

Rentoa meininkiä

Lomapäivä ja rentoa menoa. Kissat loikoilee rentoina ja mahat täynnä ja taustalla soi Edith Piafin La vie en rose. Jos ei itsellä olisi erään tapahtuman järkkäilyt täydessä vauhdissa, voisi itsekin vetästä rennoksi sohvalle ja ottaa Tahvosta ja Eemelistä mallia. Mahat täyttyivät muuten uudella tuttavuudella eli Mjau lihapaloja hyytelössä (sis. ahventa). En tiedä oliko ahven ratkaiseva tekijä, mutta Eemelikin intoutui oikein kunnolla syömään. Se on muuten pysytellyt enemmänkin kuivaraksujen parissa ja jättänyt kosteat ruuat Tahvolle.



Lomaan kuuluu tietty siivous ja pyykkäys. Pyykinpesuun olen saanut kovasti apua molemmilta pojilta. Eemelin tehtäviin on kuulunut mm. pesukoneen tarkistaminen siltä varalta, että sinne olisi vielä joku sukka tms. jäänyt. Tahvo sen sijaan on keskittynyt asettamaan itsensä kuivuneiden pyykkien päälle niiden odottaessa silitystä. Olisihan se kauheata, jos joku vaate pääsisi katoamaan pinosta.

Muutama päivä sitten sattui erikoinen tilanne. Ihmettelin illalla jostain kuuluvaa kopinaa. Ensimmäinen ajatus oli tietysti se, että pojat puuhastrelee jotain omiaan, mutta koputtelu tuntui pidemmän päälle tulevan ihan jostain muualta kuin sieltä missä Eemeli ja Tahvo olivat. Kävi milmi, että koputus tuli keittiön ikkunasta. Naapuri oli lukinnut itsensä koiran kanssa ulos. Naapuri oli ilmeisesti ikkunasta nähnyt Tahvon tai Eemelin, sillä kiitokseksi pelastuksesta ilmestyi postiluukusta seuraavana päivänä kirjekuori, jossa oli virkattu leluhiiri. Ensireaktio pojilta oli lähinnä välinpitämätön, mutta myöhemmin yöllä yllätin Eemelin loikkimasta hiiren perässä. Se oli aivan into piukeena hiiren perässä. Ihmeen kovan vastuksen tuo eloton hiiri antoi. Eemeli nappasi sen suuhunsa ja kantoi ympäriinsä ylpeänä saalistaan, mutta jollain kumman ilveellä saalis pääsi hyppäämään pois suusta ja jahti alkoi alusta. Tämä on siinä mielessä uutta ja erikoista, että Eemeli on yleensä veljeksistä se hillitympi ja tyytyy vain hiukan läppäämään tasullaan lelua, jos sitä sen nenän edessä heiluttaa, kun taas Tahvo on yhtenään milloin minkäkinlaisen lelun perässä.

Kerran töihin lähtöä tehdessä ilmestyi syliin tällainen. Yritä siinä nyt sitten mennä töihin.

Kielikurssille?

Eemeli omalla nukkumispaikallaan "valtaistuimella".

Kaikki aiemmat kissani ovat tulleet itäsuomalaisesta keliperheestä ja itsekin lappeenrantalaistaustaisena olen hyvin ymmärtänyt niitä. Nyt on ajoittain tuntunut siltä, että tarvitsisin perehdytystä myös kissankielen länsimurteisiin, etenkin kantahämäläisiin. Eemelillä on viime päivinä ollut nimittäin kovasti asiaa, mutta tolkkua en ole saanut siitä, mitä asiaa. Paras arvailuni on ollut se, E. antaa palautetta uudesta "kissanhiekasta" (ostin sellaisia puupellettejä, jotka on täysin biuohajoavia ja lupausten mukaan peittävät hajut raikkaalla mäntymetsän tuoksulla ja täytyy sanoa, ettei kämpässä tosiaan kissanpissa haise jos ei nyt varsin havumetsäkään).

Jokin aika sitten kokeilin kissoilla valjaita kovin vaatimattomin tuloksin. En ole kuitenkaan aikonut luovuttaa ainakaan Eemelin kanssa, joka kovasti ulos hinkuu. Joku päivä sitten päätin yrittää valjaiden kanssa uudelleen ja alku ei taaskaan näyttänyt lupaavalta. Eemeli ei mielestään kerta kaikkiaan voinut käsittää, miten valjaiden kanssa voisi liikkua. Ääni kellossa muuttui kuitenkin, kun avasin rappukäytävän oven. Eemelin peruspiirteisiin kuuluva uteliaisuus heräsi ja niin sitä mentiin rappukäytävään ja lopulta ulos asti. Voi sitä viiksikarvojen väpätystä, kun kaiken maailman tuoksut löysivät tiensä Eemelin nenään. Kovin kauas pihalle emme menneet, sillä reitti oli joka suunnasta blokattu lumella (ei siis korkeilla kinoksilla, mutta pelkkä ajatus tassujen laittamisesta lumelle tuntui olevan mahdoton). Hetken päästä valjaat saivat taas otteen kissasta ja liikkuminen niiden kanssa tuntui mahdottomalta, oli nimittäin aika palata takaisin sisälle ja se ei tuntunut kissaparalle sopivan lainkaan.

Olen viikon ajan potenut flunssaa ja ollut useamman päivän sen vuoksi töistäkin pois. Tänä aikana on tullut todistettua se, että mitään "tassuterapeutteja" Tahvo ja Eemeli eivät tunnu olevan. Viime perjantai oli flunssan suhteen kauhea päivä. Makasin lähinnä sängyssä ja yskin ja niistin nenää. Ajatuksissa oli, että kissat voisivat tulla siihen viereen lämmittämään ja auttamaan paranemisessa. Ja kissanp****t. Ne tiputtelivat keittiössä tavaroita pöydältä, kaatoivat juoma-astian pitkin keittiön lattiaa ja kun vääntäydyin antamaan niille ruokaa, Tahvo protestoi tarjolla ollutta ruokaa vastaan tekemällä kuoputusliikkeitä ruokakupin vieressä ikään kuin peittäen "syömäkelvotonta" tavaraa maahan. No kerrottakoon heidän puolustuksekseen, että kyllä ne on osannu olla aika terapeuttisiakin, ainakin hetkittäin.

Salskeita nuorukaisia (ja minä)

Ostin pojille matolääkettä (päädyin kokeilemaan Mirrix vet 11,5% -oraalipastaa). Jotta osaan annostella tahnan oikein, piti hankkia myös vaaka kissojen punnitsemista varten. Tuolset olivat seuraavat: Eemeli 4,8 kg ja Tahvo 4,5 kg. Allekirjoittaneesta riittää toteamus, että liikutaan hieman eri lukemissa. Vielä en ole madotusta toteuttanut, mutta kerron sitten aikanaan montako yritystä tarvittiin.

Pojat on kovia ottamaan osaa tekemisiini. Jokin aika sitten yöllä heräsin siihen, että astianpesukone ei pitänyt ääntä (kyllä, luit oikein, heräsin siihen että oli hiljaista). Alitajuntani oli sen verran kartalla, että tajusi, että tiskarin olisi pitänyt pitää ääntä muttei pitänyt. No ei se auttanut muu kuin mennä katsomaan mikä on vikana ja mikäs siinä on astianpesukonetta korjatessa kun on putkimehet "Mario" ja "Luigi" apulaisina. Koneessa oli vain se vikana, että pohjalle pudonnut lusikka tukki vedenpoistoputken.

Äsken puolestaan sain apua veljentytön synttärilahjan paketoinnissa. Tosin paketointia enenmmän poikia taisi kiinnostaa lahjanarurulla, jota edelleen tutkaillaan ihmeissään.

Tänään oli ulkoilupäivä. Sain ystävälliseltä neitokaiselta Arabian Faunattaressa neuvoa hieman erikoisen kissanvaljaan pukemisessa (siis kissalle) ja tänään testailtiin poikien kanssa niitä. Lopputulos: Tahvo piiloutui valjaineen makkarin sängyn alle eikä suostunut liikkumaan minnekään ennen kuin otin valjaat pois. Eemeli taas tunmtui menettävän täysin etutassujen toiminnan. Se ei kertakaikkiaan osannut ottaa askelia valjaiden kanssa. Menimme sitten parvekkeelle Eemelin kanssa (Tahvo ei tunnu välittävän parvekeliikunnasta). Samalla tuli todistettua se mikä oli jo hyvin kyllä tiedossa. Parvekkeeni kaide ei ole riittävän korkea siihen, etteivät kissat hyppäisi sille, kuten kuvasta näkyy. Pitää siis kevään aikana viritellä jokin verkkosysteemi tms. Asunnon omistaja, Helsingin kaupunki, ei valitettavasti ole suosunut pyyntööni saada parvekkeelle lasitus.

Elämä asettuu uomiinsa

Pojat touhuamassa yhdessä lempipaikoistaan.

Jokunen viikko nyt tätä "perheellisen" elämää takana ja tuntuu kuin Tahvo ja Eemeli olis aina asuneet täällä. Tietyt rutiinit toistuvat päivästä toiseen. Eemeli marssii joka aamu ovelle naamalleen "Eiköhän lähetä, työmaa kutsuu"-ilme, joka muuttuu "Häh, miten niin en pääse mukaan?"-ilmeeksi, kun ovi sulkeutuu sen nenän edestä. Ja joka iltapäivä sama "Ruokaa heti tänne"-naukuminen saattelee väsyneen työmiehen takaisin kotiin. Mutta vaikka tuon naukumisen takana kenties enemmän onkin ajatus siitä, että ruokaa olisi kiva saada, on se silti melkoisen mukavaa, kun pojat tulevat ovelle vastaan. Ja yksi lähes jokapäiväinen toteamus on se, että matot on taas rullattu telminnän tuoksinassa.

Eemeli nauttii kylpylälomasta.

Lähipäivinä pitäisi (yrittää) madottaa molemmat kissat. Saa nähdä kuinka siinä käy. Ylihuominen tuo poikien elämään uuden ihmisen, kun äitini, joka on aivan hulluna kissoihin hänkin, tulee kylään. Se tietää pojille julmetusti silittelyä ja rapsutuksia.

Uusia harrastuksia

Eemeli on viime päivinä kovasti antanut merkkejä siitä, että ulkonakin ois kiva käväistä. Tahvo on tyytynyt lähinnä seuraamaan vierestä veljensä mielenilmaisua. No, ajattelin, että mennään nyt alkuun kurkkaamaan parveketta, joka viime päivien suojasään johdosta on lähes lumeton. Ajattelin varmuuden vuoksi laittaa pojile valjaat, mutta en osannutkaan laittaa niitä kissoille päälle, joten mentiin ilman niitä. Ja matkaan lähti itse asiassa vain Eemeli, vaikka Tahvoakin yritin huhuilla mukaan.


Parvekkeella oli kovasti tutkittavaa eikä pieni lumimääräkään hirmuisesti haitannut. Välillä toki piti räpistellä lumia tassuista. Parvekkeellani on etuseinässä pieni ikkuna, johon Eemeli hyvin ylsi nousemalla takatassuilleen ja siitä olikin kiva katsella maailman menoa. Muutamat autot saivat hieman säikähtämään. Kun tultiin takaisin sisälle, Tahvoa ei löytynyt mistään. On jännä miten aivot alkaa keksiä mitä ihmeellisimpiä asioita tuollaisessa tilanteessa. Ajattelin jo, että se oli huomaamattani livahtanut myös parvekkeelle ja syöksynyt vapauteen (asun siis ekassa kerroksessa ja parveketta ei ole lasitettu tai verkotettu). Tiiviin etsinnän, johon Eemeli ei pahemmin pyynnöistäni huolimatta osallistunut, jälkeen Tahvo löytyi yhdestä eteisen kaapista, jonne se joskus menee lymyilemään. Olin tuonkin kaapin jo tarkistanut, mutten nähtävästi tarpeeksi tarkkaan.

Molemmat pojat tulevat usein työpöydälleni seuraamaan puuhasteluani tietokoneella. Hiiren osoittimen seuraaminen tuntuu olevan mukavaa puuhaa. Oheisessa kuvassa Eemeli tuli antamaan neuvoja jalkapallomanageri pelissä ja totesi tehtyään hyvän työn, että nyt on aika huilata.

Huilaamisesta puheenollen, pedinjako neuvotteluissa on saavutettu kaikkia osapuolia melko hyvin tyydyttävä ratkaisu ja viime yöt on sujuneet kaikilta makeasti untenmailla. Minullekin riittää tilaa, kun pojat joskus intoutuvat nukkumaan tiiviisti lähekkäin, kuten kuvasta näkyy.

Ensimmäisen viikon tunnelmia

Viikko on vierähtänyt Tahvon ja Eemelin kanssa ja pojat tuntuu sopeutuneen mainiosti uuteen kotiinsa. Enemmän tuntuu allekirjoittaneella olleen sopeutumista kissoihin, vaikka pojat on sopeutumisen tehneetkin helpoksi. On ollut hauska tulla iltapäivällä töistä kotiin, kun Tahvo ja Eemeli juoksee ovelle vastaan. Yhtenä aamuna onnistuivat pinkaisemaan vanavedessäni rappukäytävään, Eemeli tietysti ensimmäisenä ja Tahvo perässä. Siinä vaiheessa kun sain Tahvon sisälle, oli Eemeli jo hyvää vauhtia matkalla yläkertaan. Ja kun sain Eemelin kainalooni, luikki Tahvo uudelleen rappuun. No, ei siinä onneksi pitkään mennyt, kun sain molemmat takaisin sisälle ja pääsin rientämään bussille.

Ensimmäisen viikon suurin totuttelun paikka on ollut kahden kissan kanssa nukkuminen. Meillä on T:n ja E:n kanssa neuvottelut käynnissä sängyn jakamisen perusteista. Tahvon kanssa on päästy jo melko hyvään ratkaisuun, mutta Eemelin kanssa väännetään vielä tassua siitä minkä suuruisen alueen vuoteesta ihminen tarvitsee. Läpimurtoa neuvotteluissa ei ole näköpiirissä, mutta on saavutettu jonkinlainen tasapaino asian suhteen.


Eilinen oli erityisen mukava päivä. Pojat oli ensimmäistä kertaa oikein leikkisällä päällä. Jo kotiin tullessani huomasin, että hauskaa on pidetty, kun sekä eteisen että keittiön matot oli rullalla ja leluja oli ympäri kämppää. Tankattuaan vähän ruokaa, ne jatkoivat telmimistään ja jahtasivat toisiaan ympäri asuntoa ja kävivät välillä leikkimieliseen painiin. Minulla oli pyykkitelineen päällä lakana kuivumassa ja sen taakse ja alle pääsi hyvin kaveria väijymään. Heittäydyin itsekin mukaan leikkiin ja sain pojat jahtamaan sellaista narun päähän kiinnitettyä karvalelua. Tahvo oli erityisen aktiivinen lelun metsästäjä.

Nopea kotiutuminen

Ensimmäinen vuorokausi kissaveljesten kanssa takana ja valtakunnassa kaikki hyvin. Ruoka maistuu pojille, hiekkalaatikko on testattu ja hyväksi todettu. Ensimmäinen yö oli hieman rauhaton. Alkuyön kissat nukkuivat vieressä (luonnollisesti vieden suurimman osan sängystä), mutta aamuyön puolella alkoivat vaellella, niin kuin kissoilla usein on tapana, ja minä tietysti heräilin jokaiseen pieneen ääneen.

Kiipeilyteline/raapimispuu, jonka ostin jo aikoinaan Tikrulle (ja joka ei koskenut siihen viiksikarvallakaan), on osoittautunut mukavaksi paikaksi Tahvolle ja Eemelille. Se on strategisesti sijoitettu pienen ikkunan eteen ja ikkunan takana on puu, jossa on kesät talvet elämää. Tämän päivän shown kissoille tarjosi pullea talitiainen, joka ilmeistä päätellen olisi pojille hyvinkin maistunut.

aQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQ (edellinen pätkä on Tahvolta, joka halusi tulla auttamaan kirjoituksen kanssa. toim.huom.)

Kissoilla on jo valmiiksi mahtavan hyvät nimet, joten ei tarvitse alkaa uusia miettimään. Siitäkin huolimatta ajattelin pitää pojille "kissanristiäiset". Pitää alkaa sopivaa päivää miettimään.

Kissakuumetta

Tikru

Minulla oli kissa nimeltään Tikru. Se tuli luokseni melko tarkalleen kolme vuotta sitten viettämään eläkepäiviä Helsingissä. Valitettavasti Tikru kuoli jo alle vuosi sen jälkeen, kun se luokseni muutti. Tikru oli jo aika vanha kissa.Tiesin jo tuolloin, että jonain päivänä kotiini astelee uusi (tai uusia) nelijalkaisia ja useaan kertaan viime vuosien aikana olen vieraillut eläinsyuojeluyhdistysten sivuilla kissoja katsellen.

Viime viikolla työkaverini vinkkasi Facebookissa kahdesta kissaveljeksestä, Tahvosta ja Eemelistä, joille tarvittiin uusi yhteinen koti mahdollisimman pian. Heidän omistajansa oli kuollut ja kissat odottovat
uutta kotia kissahotelli Vilkkilässä Hämeenlinnassa. Olin välittömästi myyty, kun näin veljesten kuvan.
Otin yhteyttä Hämeenlinnaan ja nopeassa tahdissa alkoi tapahtua. Kissoille löytyi kyyti ja minulla alkoi jännitys. Kissat eivät ole vielä luonani, tämä tapahtuu tulevana keskiviikkona, jota tuskin maltan odottaa.

Sen verran olen kissoista ja niiden taustasta saanut kuulla, että edellinenkin omistaja oli yksin asuva mies ja kissat ovat erityisen kiintyneitä miehiin. Toisella kissalla on toisessa silmässä kaihi (minulta on kaihi leikattu molemmista silmistä). Ovat kuulema kovasti sosiaalisia ja kiintyneitä toisiinsa. Ja molemmat ovat punaisia, kuten molemmat aiemmat kissani. Nimet ovat Tahvo ja Eemeli.

Ajattelin jatkossa kertoa elämästäni Tahvon ja Eemelin kanssa tässä blogissa.