Kielikurssille?

Eemeli omalla nukkumispaikallaan "valtaistuimella".

Kaikki aiemmat kissani ovat tulleet itäsuomalaisesta keliperheestä ja itsekin lappeenrantalaistaustaisena olen hyvin ymmärtänyt niitä. Nyt on ajoittain tuntunut siltä, että tarvitsisin perehdytystä myös kissankielen länsimurteisiin, etenkin kantahämäläisiin. Eemelillä on viime päivinä ollut nimittäin kovasti asiaa, mutta tolkkua en ole saanut siitä, mitä asiaa. Paras arvailuni on ollut se, E. antaa palautetta uudesta "kissanhiekasta" (ostin sellaisia puupellettejä, jotka on täysin biuohajoavia ja lupausten mukaan peittävät hajut raikkaalla mäntymetsän tuoksulla ja täytyy sanoa, ettei kämpässä tosiaan kissanpissa haise jos ei nyt varsin havumetsäkään).

Jokin aika sitten kokeilin kissoilla valjaita kovin vaatimattomin tuloksin. En ole kuitenkaan aikonut luovuttaa ainakaan Eemelin kanssa, joka kovasti ulos hinkuu. Joku päivä sitten päätin yrittää valjaiden kanssa uudelleen ja alku ei taaskaan näyttänyt lupaavalta. Eemeli ei mielestään kerta kaikkiaan voinut käsittää, miten valjaiden kanssa voisi liikkua. Ääni kellossa muuttui kuitenkin, kun avasin rappukäytävän oven. Eemelin peruspiirteisiin kuuluva uteliaisuus heräsi ja niin sitä mentiin rappukäytävään ja lopulta ulos asti. Voi sitä viiksikarvojen väpätystä, kun kaiken maailman tuoksut löysivät tiensä Eemelin nenään. Kovin kauas pihalle emme menneet, sillä reitti oli joka suunnasta blokattu lumella (ei siis korkeilla kinoksilla, mutta pelkkä ajatus tassujen laittamisesta lumelle tuntui olevan mahdoton). Hetken päästä valjaat saivat taas otteen kissasta ja liikkuminen niiden kanssa tuntui mahdottomalta, oli nimittäin aika palata takaisin sisälle ja se ei tuntunut kissaparalle sopivan lainkaan.

Olen viikon ajan potenut flunssaa ja ollut useamman päivän sen vuoksi töistäkin pois. Tänä aikana on tullut todistettua se, että mitään "tassuterapeutteja" Tahvo ja Eemeli eivät tunnu olevan. Viime perjantai oli flunssan suhteen kauhea päivä. Makasin lähinnä sängyssä ja yskin ja niistin nenää. Ajatuksissa oli, että kissat voisivat tulla siihen viereen lämmittämään ja auttamaan paranemisessa. Ja kissanp****t. Ne tiputtelivat keittiössä tavaroita pöydältä, kaatoivat juoma-astian pitkin keittiön lattiaa ja kun vääntäydyin antamaan niille ruokaa, Tahvo protestoi tarjolla ollutta ruokaa vastaan tekemällä kuoputusliikkeitä ruokakupin vieressä ikään kuin peittäen "syömäkelvotonta" tavaraa maahan. No kerrottakoon heidän puolustuksekseen, että kyllä ne on osannu olla aika terapeuttisiakin, ainakin hetkittäin.