Uusia harrastuksia

Eemeli on viime päivinä kovasti antanut merkkejä siitä, että ulkonakin ois kiva käväistä. Tahvo on tyytynyt lähinnä seuraamaan vierestä veljensä mielenilmaisua. No, ajattelin, että mennään nyt alkuun kurkkaamaan parveketta, joka viime päivien suojasään johdosta on lähes lumeton. Ajattelin varmuuden vuoksi laittaa pojile valjaat, mutta en osannutkaan laittaa niitä kissoille päälle, joten mentiin ilman niitä. Ja matkaan lähti itse asiassa vain Eemeli, vaikka Tahvoakin yritin huhuilla mukaan.


Parvekkeella oli kovasti tutkittavaa eikä pieni lumimääräkään hirmuisesti haitannut. Välillä toki piti räpistellä lumia tassuista. Parvekkeellani on etuseinässä pieni ikkuna, johon Eemeli hyvin ylsi nousemalla takatassuilleen ja siitä olikin kiva katsella maailman menoa. Muutamat autot saivat hieman säikähtämään. Kun tultiin takaisin sisälle, Tahvoa ei löytynyt mistään. On jännä miten aivot alkaa keksiä mitä ihmeellisimpiä asioita tuollaisessa tilanteessa. Ajattelin jo, että se oli huomaamattani livahtanut myös parvekkeelle ja syöksynyt vapauteen (asun siis ekassa kerroksessa ja parveketta ei ole lasitettu tai verkotettu). Tiiviin etsinnän, johon Eemeli ei pahemmin pyynnöistäni huolimatta osallistunut, jälkeen Tahvo löytyi yhdestä eteisen kaapista, jonne se joskus menee lymyilemään. Olin tuonkin kaapin jo tarkistanut, mutten nähtävästi tarpeeksi tarkkaan.

Molemmat pojat tulevat usein työpöydälleni seuraamaan puuhasteluani tietokoneella. Hiiren osoittimen seuraaminen tuntuu olevan mukavaa puuhaa. Oheisessa kuvassa Eemeli tuli antamaan neuvoja jalkapallomanageri pelissä ja totesi tehtyään hyvän työn, että nyt on aika huilata.

Huilaamisesta puheenollen, pedinjako neuvotteluissa on saavutettu kaikkia osapuolia melko hyvin tyydyttävä ratkaisu ja viime yöt on sujuneet kaikilta makeasti untenmailla. Minullekin riittää tilaa, kun pojat joskus intoutuvat nukkumaan tiiviisti lähekkäin, kuten kuvasta näkyy.