Elämä asettuu uomiinsa

Pojat touhuamassa yhdessä lempipaikoistaan.

Jokunen viikko nyt tätä "perheellisen" elämää takana ja tuntuu kuin Tahvo ja Eemeli olis aina asuneet täällä. Tietyt rutiinit toistuvat päivästä toiseen. Eemeli marssii joka aamu ovelle naamalleen "Eiköhän lähetä, työmaa kutsuu"-ilme, joka muuttuu "Häh, miten niin en pääse mukaan?"-ilmeeksi, kun ovi sulkeutuu sen nenän edestä. Ja joka iltapäivä sama "Ruokaa heti tänne"-naukuminen saattelee väsyneen työmiehen takaisin kotiin. Mutta vaikka tuon naukumisen takana kenties enemmän onkin ajatus siitä, että ruokaa olisi kiva saada, on se silti melkoisen mukavaa, kun pojat tulevat ovelle vastaan. Ja yksi lähes jokapäiväinen toteamus on se, että matot on taas rullattu telminnän tuoksinassa.

Eemeli nauttii kylpylälomasta.

Lähipäivinä pitäisi (yrittää) madottaa molemmat kissat. Saa nähdä kuinka siinä käy. Ylihuominen tuo poikien elämään uuden ihmisen, kun äitini, joka on aivan hulluna kissoihin hänkin, tulee kylään. Se tietää pojille julmetusti silittelyä ja rapsutuksia.