Viikko on vierähtänyt Tahvon ja Eemelin kanssa ja pojat tuntuu sopeutuneen mainiosti uuteen kotiinsa. Enemmän tuntuu allekirjoittaneella olleen sopeutumista kissoihin, vaikka pojat on sopeutumisen tehneetkin helpoksi. On ollut hauska tulla iltapäivällä töistä kotiin, kun Tahvo ja Eemeli juoksee ovelle vastaan. Yhtenä aamuna onnistuivat pinkaisemaan vanavedessäni rappukäytävään, Eemeli tietysti ensimmäisenä ja Tahvo perässä. Siinä vaiheessa kun sain Tahvon sisälle, oli Eemeli jo hyvää vauhtia matkalla yläkertaan. Ja kun sain Eemelin kainalooni, luikki Tahvo uudelleen rappuun. No, ei siinä onneksi pitkään mennyt, kun sain molemmat takaisin sisälle ja pääsin rientämään bussille.
Ensimmäisen viikon suurin totuttelun paikka on ollut kahden kissan kanssa nukkuminen. Meillä on T:n ja E:n kanssa neuvottelut käynnissä sängyn jakamisen perusteista. Tahvon kanssa on päästy jo melko hyvään ratkaisuun, mutta Eemelin kanssa väännetään vielä tassua siitä minkä suuruisen alueen vuoteesta ihminen tarvitsee. Läpimurtoa neuvotteluissa ei ole näköpiirissä, mutta on saavutettu jonkinlainen tasapaino asian suhteen.
Eilinen oli erityisen mukava päivä. Pojat oli ensimmäistä kertaa oikein leikkisällä päällä. Jo kotiin tullessani huomasin, että hauskaa on pidetty, kun sekä eteisen että keittiön matot oli rullalla ja leluja oli ympäri kämppää. Tankattuaan vähän ruokaa, ne jatkoivat telmimistään ja jahtasivat toisiaan ympäri asuntoa ja kävivät välillä leikkimieliseen painiin. Minulla oli pyykkitelineen päällä lakana kuivumassa ja sen taakse ja alle pääsi hyvin kaveria väijymään. Heittäydyin itsekin mukaan leikkiin ja sain pojat jahtamaan sellaista narun päähän kiinnitettyä karvalelua. Tahvo oli erityisen aktiivinen lelun metsästäjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti