Kevättä ilmassa

Hetkeen ei ole blogiin tullut kirjoiteltua. Toisaalta siksi, että on ollut kiirettä ja toisaalta poikien suhteen ei ole ollut mitään erityistä, vaan arki on rullannut omalla painollaan.

Viime aikoina on vilske parvekkeen ovella lisääntynyt ja äänenpainoista on ehkä pääteltävissä että kevät on koittanut. Sen verran painokkaita vaatimuksia ulospääsystä on molemmilta tullut. Tahvokin on rohkaistunut tulemaan ulkoilemaan ja on itse asiassa viime kertoina aiheuttanut enemmän toimenpiteitä parvekkeella. Se kun on alkanut hinkuamaan kaiteelle, jopa veljeään enemmän. Onneksi se tottelee hyvin hätistelyä eikä toistaiseksi ole vielä kaiteelle asti päässyt. Itselläni on kovasti suunnittelu päällä sen suhteen, että saisin kesäksi parvekkeen suojattua verkolla tms. Hankalaksi tilanteen tekee se, että parvekkeella on kolme seinustaa avoimena ja se on muutenkin aika iso. Ja toisaalta koko parvekkeen peittäminen verkolla ei oikein houkuttelisi. Toisaalta muulla tapaa parveketta ei taida täysin kissaturvalliseksi saada. Lasitus olisi tietysti ihanteellinen ratkaisu, mutta siihen ei vuokranantajani Helsingin kaupunki ole suostunut. Ja kun vuokrasopimukseni on tällä hetkellä määräaikainen, ei oikein omaakaan rahaa haluaisi lasituksenn laittaa.

Kuva: Ville Kivimäki.

Tahvo ja Eemeli saivat uuden lapsikaverin jokin aika sitten, kun veljeni oli poikansa kanssa kylässä. Veikko-poika (kohta 4-v.) tykästyi kovasti poikiin ja taisivat pojatkin tykätä Veikosta, hän kun osasi niin mallikkaasti heitä silittää. Ja taisivat ottaa osaa Veikon leikkeihinkin. Ainakin eräässä vaiheessa Veikko ajeli leikkiautoilla matolla ja toinen kissoista istui keskellä mattoa tarkasti seuraamassa. Vielä ei ihan oppinut Veikko veljeksiä erottamaan toisistaan, vaan kyseli moneen kertaan "Kumpi kisu tämä on?". Tahvo ja Eemeli on molemmat onneksi rauhallisia ja sopivat siksi saman katon alle lapsen kanssa. Toivottavasti kesällä pojat tapaavat Veikon pikkusiskon Eevankin.