Ensimmäisen viikon tunnelmia

Viikko on vierähtänyt Tahvon ja Eemelin kanssa ja pojat tuntuu sopeutuneen mainiosti uuteen kotiinsa. Enemmän tuntuu allekirjoittaneella olleen sopeutumista kissoihin, vaikka pojat on sopeutumisen tehneetkin helpoksi. On ollut hauska tulla iltapäivällä töistä kotiin, kun Tahvo ja Eemeli juoksee ovelle vastaan. Yhtenä aamuna onnistuivat pinkaisemaan vanavedessäni rappukäytävään, Eemeli tietysti ensimmäisenä ja Tahvo perässä. Siinä vaiheessa kun sain Tahvon sisälle, oli Eemeli jo hyvää vauhtia matkalla yläkertaan. Ja kun sain Eemelin kainalooni, luikki Tahvo uudelleen rappuun. No, ei siinä onneksi pitkään mennyt, kun sain molemmat takaisin sisälle ja pääsin rientämään bussille.

Ensimmäisen viikon suurin totuttelun paikka on ollut kahden kissan kanssa nukkuminen. Meillä on T:n ja E:n kanssa neuvottelut käynnissä sängyn jakamisen perusteista. Tahvon kanssa on päästy jo melko hyvään ratkaisuun, mutta Eemelin kanssa väännetään vielä tassua siitä minkä suuruisen alueen vuoteesta ihminen tarvitsee. Läpimurtoa neuvotteluissa ei ole näköpiirissä, mutta on saavutettu jonkinlainen tasapaino asian suhteen.


Eilinen oli erityisen mukava päivä. Pojat oli ensimmäistä kertaa oikein leikkisällä päällä. Jo kotiin tullessani huomasin, että hauskaa on pidetty, kun sekä eteisen että keittiön matot oli rullalla ja leluja oli ympäri kämppää. Tankattuaan vähän ruokaa, ne jatkoivat telmimistään ja jahtasivat toisiaan ympäri asuntoa ja kävivät välillä leikkimieliseen painiin. Minulla oli pyykkitelineen päällä lakana kuivumassa ja sen taakse ja alle pääsi hyvin kaveria väijymään. Heittäydyin itsekin mukaan leikkiin ja sain pojat jahtamaan sellaista narun päähän kiinnitettyä karvalelua. Tahvo oli erityisen aktiivinen lelun metsästäjä.

Nopea kotiutuminen

Ensimmäinen vuorokausi kissaveljesten kanssa takana ja valtakunnassa kaikki hyvin. Ruoka maistuu pojille, hiekkalaatikko on testattu ja hyväksi todettu. Ensimmäinen yö oli hieman rauhaton. Alkuyön kissat nukkuivat vieressä (luonnollisesti vieden suurimman osan sängystä), mutta aamuyön puolella alkoivat vaellella, niin kuin kissoilla usein on tapana, ja minä tietysti heräilin jokaiseen pieneen ääneen.

Kiipeilyteline/raapimispuu, jonka ostin jo aikoinaan Tikrulle (ja joka ei koskenut siihen viiksikarvallakaan), on osoittautunut mukavaksi paikaksi Tahvolle ja Eemelille. Se on strategisesti sijoitettu pienen ikkunan eteen ja ikkunan takana on puu, jossa on kesät talvet elämää. Tämän päivän shown kissoille tarjosi pullea talitiainen, joka ilmeistä päätellen olisi pojille hyvinkin maistunut.

aQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQ (edellinen pätkä on Tahvolta, joka halusi tulla auttamaan kirjoituksen kanssa. toim.huom.)

Kissoilla on jo valmiiksi mahtavan hyvät nimet, joten ei tarvitse alkaa uusia miettimään. Siitäkin huolimatta ajattelin pitää pojille "kissanristiäiset". Pitää alkaa sopivaa päivää miettimään.

Kissakuumetta

Tikru

Minulla oli kissa nimeltään Tikru. Se tuli luokseni melko tarkalleen kolme vuotta sitten viettämään eläkepäiviä Helsingissä. Valitettavasti Tikru kuoli jo alle vuosi sen jälkeen, kun se luokseni muutti. Tikru oli jo aika vanha kissa.Tiesin jo tuolloin, että jonain päivänä kotiini astelee uusi (tai uusia) nelijalkaisia ja useaan kertaan viime vuosien aikana olen vieraillut eläinsyuojeluyhdistysten sivuilla kissoja katsellen.

Viime viikolla työkaverini vinkkasi Facebookissa kahdesta kissaveljeksestä, Tahvosta ja Eemelistä, joille tarvittiin uusi yhteinen koti mahdollisimman pian. Heidän omistajansa oli kuollut ja kissat odottovat
uutta kotia kissahotelli Vilkkilässä Hämeenlinnassa. Olin välittömästi myyty, kun näin veljesten kuvan.
Otin yhteyttä Hämeenlinnaan ja nopeassa tahdissa alkoi tapahtua. Kissoille löytyi kyyti ja minulla alkoi jännitys. Kissat eivät ole vielä luonani, tämä tapahtuu tulevana keskiviikkona, jota tuskin maltan odottaa.

Sen verran olen kissoista ja niiden taustasta saanut kuulla, että edellinenkin omistaja oli yksin asuva mies ja kissat ovat erityisen kiintyneitä miehiin. Toisella kissalla on toisessa silmässä kaihi (minulta on kaihi leikattu molemmista silmistä). Ovat kuulema kovasti sosiaalisia ja kiintyneitä toisiinsa. Ja molemmat ovat punaisia, kuten molemmat aiemmat kissani. Nimet ovat Tahvo ja Eemeli.

Ajattelin jatkossa kertoa elämästäni Tahvon ja Eemelin kanssa tässä blogissa.