Suuri päivä

On taas vierähtänyt turhan pitkä tovi edellisestä kirjoituksesta Tahvon ja Eemelin elämästä, mutta tänään tapahtui jotain kirjoittamisen arvoista.

Molemmat pojat tykkäävät käydä parvekkeella haukkaamassa raitista ilmaa (ja ilmahan on ollut mitä raikkain tässä kesäkuun aikana). Olen ehkä joskus maininnut parvekeviritykseni, jolla estän kissoja hyppäämästä kaiteelle ja siitä vapauteen. Parveketta ei siis ole lasitettu, vaan kaiteeseen on kiinnitetty sellaista muovipäällysteitä metalliverkko, joka korottaa kaiteen sen verran korkeaksi, etteivät pojat yritä kaiteelle hypätä (paitsi Tahvo kerran epäonnistuen). Poikia ei siis voi jättää sinne valvomatta, ihan jo siksi, että parvekkeelle pääsee lintuja yms., kuten tänään sain huomata.

Saalistuksen jälkiä parvekkeella.

Rastasparka toipumassa koettelemuksesta.

Eemeli oli siis parvekkeella ja olin itse tekemässä lähtöä kauppaan. Äitini, joka on kyläilemässä, oli lepäilemässä makkarissa. Yhtäkkiä parvekkeelta kuuluu kolinaa ja kovaa linnun hätääntynyttä piipitystä ja samassa Eemeli juoksee sisälle suussaan räpistelevä rastas. Hirveällä tohinalla aloin hätistää Eemeliä tiputtamaan saaliinsa. Joko tästä hätistelystä johtuen tai siksi, että lintu räpytteli sen suussa voimakkaasti, se päästikin saaliistaan irti, mutta yritti saman tien saada sen uudelleen suuhunsa. Lintu pääsi kuitenkin sujahtamaan tv-tason alle, josta Eemeli ei sitä kovasta yrityksestä huolimatta ylettänyt enää nappamaan. Apuun hälyttämä äitini nappasi kissat makkariin ja minä kaivamaan lintua esille. Lintu löytyikin tason takaa. Hetken luulin sen kuolleen, mutta olikin vain jähmettynyt paikalleen. Eikun hanskat käteen ja lintu takaisin parvekkeelle, jossa se sinällään fyysisesti hyväkuntoisen näköisenä syöksähti nurkkaukseen ja jäi sinne hiljaa kyhjöttämään.

Totesin, että antaa lintuparan hetken olla rauhassa toipumassa järkytyksestä. Kaupassa ollessani äitini soittikin, että lintu oli alkanut hypellä ihan terveen näköisesti ja oli sittemmin ilmeisesti pyrähtänyt lentoon, koska sitä ei enää parvekkeella näkynyt.

Eemeli oli luonnollisesti ihmeissään vapauduttuaan makkarista, että missä se herkullinen lintupaisti oikein on. Yhdessä Tahvon kanssa tutkivat paikkaa, jossa lintu oli sisällä kyhjöttänyt. Linnun kannalta kaikki kääntyi siis parhain päin (ja itseni myös, en tiedä olisiko minusta ollut lintua tappamaan jos se olisi jäänyt kitumaan). Eemeliä kävi toisaalta vähän sääliksi, kun se joutui hienosta saalistaan luopumaan. Pikkuisen olen kuitenkin ylpeä pojastani. Saalistustaidot on näkojään sisäkisulla säilyneet.

Veikko ja Eeva Eemeliä silittämässä.

Päivä jatkui muutenkin jännänä, sillä veljeni tuli perheineen Tampereelta kyläilemään. Perheeseen kuuluvat veljeni ja hänen vaimonsa lisäksi lapset Veikko (5 vuotta) ja Eeva (3 vuotta). Veikosta taitaa jossain vanhassa blogitekstissä olla kuvakin toisen kisun seurassa. Sekä lapset että kissat käyttäytyivät mallikkaasti ja tykästyivät toisiinsa. Eeva vähän aluksi jännitti kisujen kohtaaminen. Yhdessä totuteltiin niihin ensin koskemalla pikkuisen Tahvon hännänpäähän ja pikkuhiljaa ihan jo reippaasti Eevakin silitteli poikia. Veikko sen sijaan nostelikin Eemeliä kuin vanha tekijä. Pojista oli kiva seurata Veikon ja Eevan leikkejä, etenkin sitä, kun Eeva pujotteli helmiä naruun. Narunpätkä oli leluna myös poikain mieleen.

Tässä ihan vaan Tahvo jonain päivänä kiehnäämässä jalan vieressä.