Kesä alkaa olla ohi, mutta onneksi säät vielä sallivat (varmaan melko pitkäänkin) poikien parvekeulkoilun. Olin pitkin kevättä ja kesää suunnitellut parvekkeelle melkoista verkkorakennelmaa, joka mahdollistaisi Tahvon ja Eemelin ulkoiluhetket parvekkeella. Oli sen verran monimutkaiset suunnitelmat, että valmista ei tahtonut tulla, joten ollessaan vajaan viikon poikia hoitamassa lomani aikana äitini tarttui toimeen ja väsäsi parvekkeelle huomattavasti kevyemmän ratkaisun aitaverkosta. Nyt on pojat saaneet kulkea vapaasti parvekkeelle. Tahvp tosin piti pariin kertaan hakea pihan puolelta, kun ei alkuun tajuttu peittää parvekkeen kulmissa olevia aukkoja (kyseessä on siis ensimmäisen kerroksen parveke, jonka lattian ja maan välissä on vain parikymmenttä senttiä rakoa). Ensin peitettiin isompi reikä ja ajateltiin, että ei se tuosta pienemmästä mahdu menemään ja kohta sitten peitettiin se pienempikin reikä, kun kyllä vaan mahtu siitäkin. Kauas se ei päässyt karkaamaan, vaan kyyhötti pelokkaana parvekkeen alla ja toisella kertaa tuli jopa reiän kautta takaisin ennen kuin ehdin pihalle sitä noutamaan. Nyt pääsevät lähes päivittäin ulkoilemaan. Kova olisi hinku päästä parveketta pidemmällekin, vaikka selvästi aiemmat kokemukset on osottanu, että pupu menee aika äkkiä pöksyyn. Kovasti naukuvat ja katselevat kaihoisasti parvekkeen kaidetta.
Ruoka maistuu pojille nykyään vähän turhankin hyvin. Ovat molemmat vähän lihonneet siitä, kun alkuvuodesta luokseni tulivat. Ihan sutjakassa kunnossa ovat edelleen, mutta pitänee talven lähestyessä kiinnittää huomiota asiaan, kun aktiivisuus ehkä vähän vielä pienenee ja kilot näin muodoin kertyvät helpommin (niin kuin isukillekin).Ulkoilun lisäksi kesä on tuonut muitakin harrastuksia. Ajoittain jopa jokailtaiseksi yltynyt ötökkäjahti on antanut tavaroille kyytiä vaikka saalis onkin jäänyt vähäiseksi. Siinä ei paljoa pöydillä olevista tavaroista, digibokseista ym. välitetä, kun kärpäsen tai muun pörriäisen perään syöksytään. Saalis on tosiaan jäänyt melko vähäiseksi. Eemelillä erityisesti on ollut tähtäysongelmia. Eemelillä ilmeisesti on toisessa silmässä vähän näköongelmia (ilm. kaihi) ja ajattelin, että lienee tuo stereonäkö vähän heikentynyt. Eemeli tosin on saanut suurimman saaliin, tosin allekirjoittaneen avustuksella. Eräänä iltana hermostuin keittiössä räpistelleeseen vaaksiaiseen (se on se sellainen hyttysen näköinen, mutta monin kerroin suurempi ötökkä, joka ei pistä) ja huitaisin sitä lehdellä, jolloin se putosi lattialle suoraan Eemelin eteen ja niin lähietäisyydeltä saalis oli varma.
