Kesä ja kärpäset...

Eemeli ottaa rennosti omalla "oksallaan".

Tässä ehti vierähtää melkoinen tovi edellisestä kirjoituksesta. Loppukevät oli kiireinen ja toisaalta Tahvon ja Eemelin elämä soljui eteenpäin ilman ihmeempiä sattumuksia. Molemmat voivat oikein hyvin ja sopivan paksusti. Loppukevään ja alkukesän suurin mullistus poikien elämässä oli toukokuun lopulla, kun molemmat pääsivät ulkoilemaan valjaissa. Äitini Leila tuli Lappeenrannasta kylään ja päätimme laittaa pojat valjaisiin ja mennä läheiseen puistikkoon katsomaan, mitä kissit tuumaisivat tuoreesta nurmikosta tassujen alla. Valjaiden pukeminen niihin tottumattomille oli hieman hankalaa, mutta yllättävän kiltisti molemmat antoivat ne pukea. Näyttivät toki olemuksellaan, että vähän vaivautunut olo niistä tuli.

Tukea ja turvaa "mummin" sylissä.

Nappasimme kissat syliin, sillä molemmat tuntuivat hetkessä unohtaneen kävelytaitonsa, ja kannoimme heidät puistoon. Hännät koipien välissä ne yrittivät sisäistää tapahtunutta ja hakivat turvaa toisistaan ja minusta ja äidistäni. Tahvo suorastaan hinkui päästä äitini syliin. Yllättäen kissoista nuorempi eli Tahvo rohkaistui ensin tutkiskelemaan ympäristöään. Puiston läpi virtaava oja tuntui erityisesti kiinnostavan. Lähistöllä ääntelevät linnut taas näyttivät enemmänkin pelottavan, kuin kiinnostavan. Hauskaa sinällään, kun miettii kuinka polleana molemmat aina ikkunasta katselevat lintuja naamallaan ilme, josta voisi kuvitella heidän nappaavan vaikka merikotkan suuhunsa, jos vain tilaisuus tulisi.

Hiljalleen alkoi Eemelikin lämmetä ulkoilun ihanuudelle ja tutkiskella nurmikkoa ja läheisiä pensaita kasvavalla kiinnostuksella. Ulkoilu sai kuitenkin yllättävän ja hiukan ikävän lopun, kun Eemelillä ilmeisesti pamahti jokin stressitaso täyteen ja se alkoi yhtäkkiä sähistä Tahvolle hampaat irvessä, kun Tahvo tuli sitä nuuhkimaan. Kissaparka li varmaankin saanut liikaa uusia ärsykkeitä yhdelle kertaa ja reagoi näin stressaavaan tilanteeseen. Äitini nappasi Tahvon kainaloon ja minä jäin Eemelin kanssa rauhoittumaan ulos ja kannoin hänet hetken päästä kotiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja Eemelikin oli loppuillan ihan oma itsensä. Molemmat olivat tosin poikkeuksellisen väsähtäneitä kokemuksen jälkeen.

Tahvo, meidän perheen joogi, näyttää taitojaan.